Butaani

Butaani
Butan Skelett.svg
Butane-3D-space-filling.png
Tunnisteet
CAS-numero 106-97-8
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C4H10
Ulkomuoto Väritön kaasu
Tiheys 2,4553 kg/m3, kaasu (25 °C, 101,3 kPa)[1] g/cm³
Sulamispiste −138,3 °C (134,9 K)
Kiehumispiste −0,5 °C (272,7 K)
Liukoisuus 6,1 mg / 100 ml (20 °C)

GHS-pictogram-flamme.svg GHS-pictogram-bottle.svg[2]

Infobox OKNimi-testi OK

Butaani eli n-butaani (C4H10) on ilmaa raskaampi kaasu, jonka rakennekaava on (CH3CH2CH2CH3) on väritöntä, tulenarkaa ja helposti nesteytettävää kaasua. Se on suoraketjuinen alkaani, jonka moolimassa on 58,12 g/mol, sulamispiste −138,3 °C, kiehumispiste −0,5 °C, leimahduspiste −60 °C, itsesyttymislämpötila 287 °C ja CAS-numero 106-97-8. Butaani -nimitystä voidaan käyttää myös suoraketjuisen n-butaanin isomeeristä isobutaanista eli 2-metyylipropaanista (CH(CH3)3).

Butaani muodostaa runsaassa hapessa palaessaan hiilidioksidia ja vesihöyryä:

2 CH3CH2CH2CH3 + 13 O2 → 8 CO2 + 10 H2O

Kun happea on rajoitetusti, voi myös hiiltä (nokea) ja hiilimonoksidia muodostua.

Yhdiste erotetaan tislaamalla maaöljystä tai maakaasusta tai krakkaustuotteista.[3]

Butaania käytetään nestekaasun muodossa polttoaineena[3] esimerkiksi retkikeittimissä ja tupakansytyttimissä. Sitä käytetään myös krakkauksessa petrokemikaalien valmistusprosessissa tuotettaessa eteeniä, propeenia, butadieeniä ja isopropeenia[3].

Butaanin elintarvikkeiden E-koodi on E943a. Elintarvikkeissa butaania käytetään lähinnä pakkauskaasuna tai ponneaineena.[4] Muita käyttökohteita ovat kaasuhellat ja kaasusytyttimet.

Butaani on yleistynyt päihteenä jonkin verran nuorten keskuudessa helpon saatavuuden vuoksi. Sen vaikutukset ovat muiden impattavien aineiden tavoin etanoliin verrattuna lyhytkestoisia mutta alkavat nopeammin.[5]

Lähteet

  1. David E. Mears & Alan D. Eastman: Hydrocarbons, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 3.7.2014
  2. Butaani Käyttöturvallisuustiedote. 4.1.2018. Sigma-Aldrich (Merck). Viitattu 9.3.2018. (suomeksi)
  3. a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 19. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  4. E943a - Butaani Ruokavirasto. Arkistoitu 9.5.2021. Viitattu 22.12.2020.
  5. http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/pikatieto/imppaus

Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Butaani.
  • Butaanin kansainvälinen kemikaalikortti
  • Nestekaasun OVA-ohje (Arkistoitu – Internet Archive)
Alkaanit
metaani etaani propaani butaani pentaani heksaani heptaani oktaani nonaani dekaani undekaani dodekaani
CH4 C2H6 C3H8 C4H10 C5H12 C6H14 C7H16 C8H18 C9H20 C10H22 C11H24 C12H26
Alkeenit
  eteeni propeeni buteeni penteeni hekseeni hepteeni okteeni noneeni dekeeni undekeeni dodekeeni
  C2H4 C3H6 C4H8 C5H10 C6H12 C7H14 C8H16 C9H18 C10H20 C11H22 C12H24
Alkyynit
  etyyni propyyni butyyni pentyyni heksyyni heptyyni oktyyni nonyyni dekyyni undekyyni dodekyyni
  C2H2 C3H4 C4H6 C5H8 C6H10 C7H12 C8H14 C9H16 C10H18 C11H20 C12H22

argon (E 398) | butaani (E 943a) | happi (E 948) | helium (E 939) | hiilidioksidi (E 290) | isobutaani (E 943b) | propaani (E 944) | typpi (E 941) | typpimonoksidi (E 942) | vety (E 949)

 

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.